Kolme hevosta ratsastettu päivässä, ilmalentoooooo

.. Oon kuollu :DD Miten oon voinu kesälomalla ratsastaa monta päivää putkeen kaks hevosta per päivä? Nyt, kun ratsastin kolme hevosta yhen päivän aikana, oon ihan poikki. Vaikka ne kaikki kyllä teettikin töitä..

  Aamulla oli koulutunti Alpilla. (Valmentaja vihdoinki Juuassa, nyt äkkiä tunnille!!) Alppi tuntu aluks just samalta mitä viime koulutunnilla, kiemurtelevalta kamelilta. Sain tehdä heti aluksi töitä vain sen eteen, että se yksinkertaisesti kulki suorassa ja taipui oikeinpäin volteilla.

Kevättalvi 2012, Alpin surkeat pukkiyritykset jatkuvat. 

  Pian alkuverkkojen jälkeen (kun ratsukko oli jo hiessä, kamppailtuaan tällä kertaa siitä että juostaanko ensimmäisissä laukannostoissa tuhatta ja sataa ja hypitäänkö ilmaan) ruvettiin tulemaan sellaista tehtävää, että ensin käynnissä käännytään C:stä Iitä kohti, Iin kohdalla väistetään uraa kohti. Sen jälkeen pikällä sivulla kolme volttia ravaten, jonka jälkeen käynnille ja sama uudestaan. Kun käynnissä sujui, oli raviväistön vuoro.

  Mitä tekee Alppi? Kun pyydän väistöä, polle karkaa ja ravaa suoraan pidätteen läpi. No, tokan kerran kohalla opettaja huutaa suoraan että nyt ***** PIDÄTÄ sillä ulkokädellä kun sulla sellanen on! No, se autto :DD Kun kerran suutuin Alpille ja otin kovemmin kiinni, niin vihdoin se väisti puhtaasti ravissa! Tää on taas askel eteenpäin, tähän asti ollaan lähinnä hiimailtu sinnepäin.

  Kun raviväistö sujui, sama juttu laukassa mutta ilman voltteja ja väistöä. Vaan suoria uria. No tämäpä vasta lystiä sitten olikin. Alpin mielestä siis. Sain vetää nyrkit syliin että polle kuunteli ne pidätteet :D Sit loppujen lopuks me mentiin ne suorat urat ihan siistissä koululaukassa. Eli tämänkin tunnin voi sisällyttää yhteen lauseeseen: (kova) työ tekijäänsä kiittää. Olihan siinä omassa ratsastuksessa taas hivenen verta korjattavaa, saan kuulemma vielä rohkeemmin ratsastaa pohkeella kohti ohjaa, ja unohtaa ensimmäiseksi 30 minuutiksi sen, missä Alpin pää on.

Sitten tämän sankarin selkään! Nisa eli American Night Light oli vauhdiltaan aika säälittävä Alppiin verrattuna, mutta tämäkin poni juoksenteli vaan kentällä selkä notkolla, ja minä selässä vaan haaveilin siitä että hevonen kuuntelis. Ja sitä hommaahan en viittiny pitkää aikaa sietää, nostin kylmäkiskosesti vaan laukan, ja laukkasin vaikka sen 50 kierrosta niin pitkään, kunnes poni kuunteli. Pian se sinne avuille tulikin ja pyöristy oikeen mukavasti. Poniraukka oli ihan hiestä märkä mut oma vika pikkusika :D

  En tehny sen jälkeen enää muuta kun lyhennyksiä ja pidennyksiä ja lopuksi tulin vielä heC radan. (nimimerkillä olen menossa starttaamaan aata ensi kesänä! Ei mutta siis, en muistanu mitään been taikka aan rataa. Hyvämuistinen ilmottautuu)

Vain, koska olen tyhmä, nostin vielä perseeni toisen ponin selkään, vaikka se huus jo hoosiannaa. Vielä parempi, menempä ilman satulaa koska en jaksa hakea sitä varustehuoneesta! No, Liljalla ei oltu menty pariin viikkoon ja laukannostot oli niin hauskoja että oli pakko pomppia. Sit laitoin vielä esteen jota hypin, joka kerta se veti alastulon jälkeen pään alas ja pomppi tasajalkaa. Kerranhan mä sieltä sitten siististi tulin (naurusta hytkyen) alas, ensin tähtäsin jaloilleni mutta pyllähin vielä siitä tottakai takapuolelleni. Nooo ei mitään, takas selkään ja korotetaas estettä melki 80 senttiseks! Ei siinä sit enää lopuks ollu ongelmia.

Hää on Lilja.