kisaradoille: Nurmeksen yökilpailut 19.6.

Eeva Brovnov - American Night Light
50-60cm 2.sija
70-80cm 1.sija

Nyt on nukuttavista yökisoista kotiuduttu ja huh että väsyttikin! Ensinnäkin ponia lastattiin puoli tuntia, ja pohdittiin jo viimeisillä minuuteilla että pitäisikö soittaa ja perua lähdöt kokonaan, sen verran epätoivoiselta vaikutti koko homma. Sitten, viimeisellä mahdollisuudella Nisa sitten kävelikin koppiin vihdoin! Eikun vaan kamat kyytiin ja menoksi. Oltiin sitten juurikin kymmenen minuuttia ennen kisojen alkua paikalla, juoksin maksamaan osallistumiseni ja siskoni laittoi ponin valmiiksi. Tosiaan onneksi menin vasta luokat 3 ja 4, ensimmäisissä kahdessa oli jonkin verran osallistujia niin kerkisin vallan mainiosti sitten kaikesta huolimatta verkata ponin.
Poni oli aluksi verryttelykentällä aivan kuuro avuille ja jos ei muuta, niin Nisa muuten hirnui ihan oikeasti melkein joka viides minuutti. Sitten radoilla se oli hiljaa kun piti keskittyä. Jokatapauksessa, vähän ajan päästä poni rupesi taas kuuntelemaan ja oli miltei samanlainen ratsastaa kuin kotona. Otin kerran laukat molempiin suuntiin ja sitten annoin ponin siskolle, ja lähdin tutustumaan rataan. Rata oli todella helppo, ei ollut edes sarjaa missään välissä. Ekassa luokassa olikin vara sitten tiukemmille käännöksille, ja tein sotasuunnitelman säästää ponia ja tehdä lyhyet tiet. Radalla poni oli aika jees ratsastaa, pidätteet ei ihan meinannut mennä heti läpi mutta sen pienen kuuluisan jarrutusmatkan jälkeen alkoi laukka aina lyhentyä... No, oli elettävä tämän kanssa ja onneksi rata oli helppo, niin ei ollut aivan kuolemanvakavaa. Nollathan sieltä sitten tuli ja olin tosi tyytyväinen, sitä lähdinkin hakemaan :) Pari kertaa jäi vähän lähelle, mutta poni selvisi niistä vaikka silmät kiinni.

Ponia ei paljoo kiinnostanu odottelu :D

Tosiaan me oltiin aika hitaita pienemmässä luokassa, mutta niiden lyhyiden teiden ansiosta päästiin kuitenkin toiselle sijalle. Eipähän tuota tullu verkassa kokeiltua että miten poni kääntyy, mut käänty se kun uusinnassa pakko oli :D Videolta näätte sitten nää huimat käännökset. Ei ne oikeesti nyt niin pahoja ollu varsinkaan Nisalle joka kääntyy sormia napsauttamalla jos avut on läpi, mutta joo. :D Normaalia tiukemmat tiet. Radan jälkeen Nisa selkeesti protestoi myöhäistä ajankohtaa, haukotteli jatkuvasti kävelynkin aikana ja rupes kerran kesken kaiken venyttelemäänkin. Hassu poni.

Sitten 70-80cm! Rata oli vain hiukan erilainen, ei edelleenkään yhtään vaikeaa käännöstä. Lisäksi uusinta oli siten erilainen, että oli pakko tehdä hieman pidemmät tiet, eikä sellaisia hulluja käännöksiä mitä aiemmissa luokissa. Ihan hyvä ettei sitten edes tullut sellaista houkutusta, me ei kuitenkaan olla treenattu tätä korkeutta ainakaan haitaksi asti..
Ponin kilpailuhenki taisi jossain kohdassa verkan aikana naksahtaa päälle, koska poni suuttui ja alkoi vetää ohjat käsistä jos otin kevyestikkään kiinni ennen estettä. Heh, no sitten ratsastin mahdollisimman hiljaisesti perusradan ja uusinnassa annoin ponin mennä siten miten itse halusi. Melko sujuvasti kyllä mentiin, en oo oikeestaan ikinä nähnyt tilannetta jolloin Nisa menis tuota tahtia ja ratsastaja radan jälkeen sanoisi ettei hoputtanut missään kohtaa. Ehkä tuo poni on alkanut vähän aikuistua tässä vajaan vuoden mittaan?
Yksi este minua nauratti, nimittäin toisen vaiheen toisiksi viimeinen este. Ei se ollut ihmeellisen näköinen tai mitään, ilmeisesti poni ei vaan enää tiennyt että lähteäkkö kauempaa (ja minä en tietenkään ratsastanut...) ja sitten tulikin lähelle, mutta se sama vanha epäröinti palasi ja Nisa veti liinat kiinni. Ilmeisesti pöhköllä oli kuitenkin niin hauskaa, tai sitten minä saatoin jotenkin automaattisena refleksinä puristaa ihan pikkusen pohkeella, ja yli me sitten mentiin melkein vauhditta. Ja kumipalloponi esitteli taitojaan, puhtaasti päästiin! Videolla näkyykin miten hauska hyppy se oli, ihan kyllä ponin pelastus ja tosi hieno sellainen. Hauska juttu etten muista enää itse miten siinä hypyssä kävi, koska normaali Nisa (tai se mihin me ollaan totuttu) olis jääny vaan seisomaan ja ratsastaja korkeintaan olis jatkanu yli. Viimeselle esteelle, viuhkalle tultiin kans vähän pohjaan mut poni hoiti homman kotiin.
Ehdin mennä jo jäähdyttelemään ponia vuolaiden kehujen kera, ja oi kun joku tiesikin miten hieno oli ollut.. :D Taas alkoi hirnuminen ja pörhistely, melkein nauratti kun Nisa esitteli olevansa myös hyväliikkeinen kouluponi vaikka estekarkeloissa oltiinkin. Sit sisko tosiaan vähän ajan päästä juoksikin verkkakentälle ja käski tulla palkintojenjakoon, me voitettiin!

Sit vaan satula pois ja kävelemään! Tyytyväinen poni ja ratsastaja, olin kyllä yhtä hymyä :D Isommassa luokassa käyttöön otettu pelottava aaltolankkukin ylitettiin, vaikka verkassa Nisa ei meinannut suostua menemään edes paria metriä lähemmäksi. Kerran poni jo pohti, että rupeaisko tässä keulimaan, mut sitten lopuksi uskallettiin käydä sen luona. Videollakin näkyy miten Nisaa vielä vähän jännittää sen ylitys, mutta se ei menoa haitannut. Aika paljon tuuriakin meillä kyllä oli, muut nimittäin kuulemani mukaan hylättiin aina jostain syystä tuossa luokassa mikä me voitettiin. Kukapa olis uskonut että tämä paljonpuhuttu tottelematon pikkuponi olikin tällä kertaa just se paras :D Ensi kerralla ehkä uskallan ratsastaa myös vähän eteen, nyt menin vähän ponia säästellen. Kuulemma muutamatkin yleisössä oli ihmetelleet minkälainen hyppy noin pienestä ponista lähtee. Ja poni ei oo vielä edes parhaimmillaan! Mitähän kaikkee tuosta ponista pystyiskään tulemaan.. Hitsi kun oon näin pitkä :D
Kotonahan oltiin sitten siinä vähän yli kahden yöllä. Onneksi kisapaikalta lähtiessä järjestäjä ja joku toinen katsomosta tuli auttamaan ponin lastauksessa, ilman heidän apuaan oltais vieläkin varmaan siellä! Eli siis kiitos, mikäli sattuu jompikumpi heistä tätä lukemaan. Oikein mukavat kisat ja hyvä ilmapiiri kuten aina. :) Tästä on hyvä jatkaa.