Eteenpäin sanoi mummo lumessa

Pahoittelen pientä taukoa taas, koulu tahtoo viedä kaiken ajan... 

  Nyt siis kerron jo viikon takaisista estekilpailuista, kun käytiin Kiteellä Alpin kanssa. Kaverini muuten osallistui siellä elämänsä ensimmäisiin kilpailuihin ristikko-50cm tasolla. Olen tässä nyt useamman kuukauden paimentanut ratsukkoa, ja eikös sieltä voitto irronnut! Olin kyllä niin innoissani kaverin puolesta :)

Kuitenkin nyt omaan suoritukseemme. Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, Alpilla oli siis tammapäivä taas. Mikään ei huvittanut, kiukkuilu alkoi jo verkassa ja hypyt oli huonoja. En saanut paikkaa oikein kohdilleen ja olisi pitänyt ratsastaa enemmän pohkeella aktiivisemmaksi. Starttasimme siis 70&80cm.

  70cm rata meni ihan jees, mitä nyt paikat meni välillä vähän vinksinvonksin. Ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle otin kuitenkin ehkä elämäni tyhmimmän lähestymisen. Kaarteessa ratsastin niin paljon taaksepäin, että poljettiin melkein paikallaan, sitten sekunti ennen hyppyä hölläsin vähän ja tamma ei suurimmissa haaveissakaan kerinnyt pelastaa tyhmyyteni seurauksia, tuli puomi alas. Noh, eikun vaan seuraavaan luokkaan!

Alppiki selkeesti ihmetelly että miks tässä nyt näin paljon pitää hidastaa

Sitten se kasikymppi. Mikäli muistatte, Joensuussa kun hypättiin niin tammahan oli aivan liekeissä eikä olisi muute tehnytkään kuin hypännyt. No, nyt heti verkassa keltaselle porttiokserille kielto. Uusi lähestyminen, kielto. Takapuomi pois, täysin ilman mitään ongelmia yli. Sen jälkeen vähän haluttomasti yli, mutta ongelmitta ja lopussa tuntui miltei normaalille. Alkurata meni ihan hyvin, paikkoja etsiskeltiin aika tavalla, yllättäen sarjalle kuitenkin sattui paikat mainiosti. Ninjahyppyjä tuli enemmän kuin laki sallii (..:D) ja sitten 7. este. Simppeli yksittäinen laukanvaihto, varmistan kaarteessa vielä vähän pohkeella ja sitten vaan höllään sisäohjasta, kuten aina teen ja normaalisti tamma leiskauttaisi innoissaan yli. No, nyt tulikin ihan puskista ohitus. Uusi lähestyminen, Alppi yrittää lähteä ohi, en päästä, lyö jarrut puolittain pohjaan mutta päättääkin hypätä. Meikäläinen pysyy kyydissä, kuulen vaan kun katsomo suorastaan kohahtaa kauhuissaan :D Siitä sitten ilman toista jalustinta surkea kaarre viimeiselle esteelle ja ninjahypyllä yli, mutta puhtaasti.

   Mitäs tässä nyt sitten sanoisi. Ei se ollut sinä päivänä oma itsensä. Tuntui vaan, että se teki ne muutamat hypyt mitkä teki, nekin vain minun ilokseni. Välillä se tuntui taas nauttivan hommasta, välistä korvat taas luimuun ja kiukkupomppuja ja surkeita esteenylityksiä. Varusteita purkaessa homattiin, että vtj kenkä on miltei irti, Hevosenomistaja oli laittanut hepat alkuun aamulla, joten joko hän ei ole huomannut tai tamma on polkaissut jossain välissä sen melkein irti. Ontumista ei kuitenkaan näkynyt, mutta luultavasti se on menoa haitannut siellä takana, otti nimittäin tavallista enemmän ristilaukkoja. Ja nyt on katsottava peiliin; miksen itse ratsastanut? Ja on vielä sekin tosiasia, että jos seuramestaruudet, jotka ovat tämän viikon sunnuntaina, menevät yhtä lailla mönkään, on asiaa jo klinikalle. En ole Alpin omistaja, joten vaikka olen yrittänyt, en ole saanut hevosta vieläkään klinikalle. Sen kuitenkin tiedän, että sinnehhän me mennään jos tämä jatkuu.

XD ihme että päästiin puhtaasti yli

Onneksi Alpilla on suora kumikuolain...

"Kuuleppas kaveri kun noin ei saisi tehdä kesken radan"

Kuten otsikko sanoo, tämä ei ole luovuttamisen paikka. Sunnuntaina uusi yritys, jos yhtälailla oudosti menee kaikki pieleen niin sitten se on jatkotutkimusten aika. Toivotaan parasta!

Piakkoin tulossa myös postausta, kun hypittiin Nisan kanssa pitkästä aikaa esteitä. :)