Just go where the wind blows

Kaikki loppuu joskus ja se tosiasia meidän on pakko vaan hyväksyä. On pakko jatkaa eteenpäin, kohti uusia haasteita, sen sijaan että jäisi paikalleen surkuttelemaan mennyttä. Jotkut tästä tosiaan jo tiesi, mutta tässä siis uutiset:

Nisa lähti 14. joulukuuta Etelä-Suomeen ylläpitoon.

Eli valitettavasti yhteistyömme kesti liian vähän aikaa. Onneksi poni meni vain ylläpitoon, ja vieläpä tavoitteelliseen kotiin, eli lopullisia hyvästejä ei todellakaan olla vielä heitetty! Tiedä vaikka monen vuoden päästä ostan Nisan itselleni eläkepäiville jollekkin juniorille kevyeen käyttöön ja ehkä pikkukisailuun. Tai tiedä vaikka se päätyy jo vuoden päästä minulle, kaikki on mahdollista. Sen tiedän ainakin, että tulen vielä näkemään ponin jossain vaiheessa elämääni. Nämä eivät olleet hyvästit, vaan sanoin Nisalle "Näkemisiin, kaveri!"

   Tässä ajassa, nimittäin reilussa vuodessa, sain ponin aika hyvään kuntoon ja käytiin muutamissa kisoissa. Aijemminkin siis olen Nisalla kisoissa käynyt, mutta silloin lähdin kilpailuihin starttaamaan yhden luokan, olin harjoitellut edellisenä päivänä nopeasti. Kaiken kaikkiaan kävimme ponin kanssa (muistaakseni) neljässä kilpailussa, ja jokaisesta lähti ruusuke mukaan. Kyytiongelmien takia ei päästy sen useammin, mutta kotona harrastimme ja viime kesä oli hurjan hauskaa minusta, ehkä jopa poninkin mielestä. Pohjien huononnettua syksyllä poni pääsi vähän lihomaan, mutta nyt se saa varmasti kuntoa takaisin. Tosiaan Nisan otti nuori tyttö, jonka äitikin ratsastaa ja hän aikoo valmentautua aktiivisesti. Olen varma, että tyttö on tarpeeksi topakka ja vieläpä minua kevyempi ja lyhempi, ja pääsee valmentautumaan. Toisin sanoen siis taatusti miltei paras mahdollinen paikka ponille. :)

Nisalla on, kuten kaikilla, hyvät ja huonot puolet. Kokonaisuutena tämä maailman kultaisin poni on aivan paras. Kilpailtiin korkeimmillaan 80cm/heB -tasolla, ja kotona hypättiin korkeimmillaan metriä ja treenattiin heA -tason juttuja joka kerta sileällä. Mikäli olisin lyhempi ja olisin päässyt treenaamaan useammin, oltaisiin saatettu jo viime kesänä kilpailla 100cm ja heA. Uskon, että joku lyhyempi, jolla on paremmat treenimahdollisuudet, pääsee vielä pidemmälle tämän upean ponin kanssa. :)
    Ja kuka sitten tulee olemaan ensi kesän kisahevonen? Alppihan on tosiaan nyt kantavana, laskettu aika vapun tienoilla, eli minulla ei ole ketään. Tai niinhän sitä luulisi? Tässä kohtaa siis astuu se meidän vanha tuttumme kuvioihin ! Nimittäin Rinsessanni, tutummin Sessa astuu taas näyttämölle! Vanhemmissa postauksissa Sessa onkin esiintynyt muutamaan otteeseen. Tässä muistinvirkistykseksi pari kuvaa:

ehkä 60cm luokka, voitto

HeC muistaakseni (ehkä B), sijoituttiin toisiksi

Viimeisimmistä kuvista varmaan huomaakin, että Sessan liikutus väheni ja sen lihavuustaso pääsi suunnilleen räjähtämään. Sessa kun on juuri sen tyyppinen hevonen, joka tarvitsee paljon liikuntaa, ja sitten kun liikutus pääsi vähenemään niin tulos oli just tämmöinen... 

   Sessassa ei mitään ongelmaa olekaan sitten enää kun tammaa on saatu hoikemmaksi ja vähän säännöllistä treeniä. Aikoinaan valmentajani vei Sessan heA-tasolle, ja muistaakseni 80cm tasolle kisoissa, kotona hyppäsi siis korkeampaakin. Nyt, kun itsekin olen vähän taitavempi kuin silloin, kun Sessalla viimeksi kilpailin, niin saatamme päästä ihan hyvälle tasolle. Valmentaja vähän sanoi, että hyvällä onnella jopa metriin asti, mutta itselleni olisi mukavaa jos päästäisi edes 80cm -tasolle. Ja tietenkin heA -ratoja sitten kunhan ollaan pari kertaa ceetä ja beetä menty. Katsotaan kuitenkin, että mihin asti tässä edetään. :)