Ja taaas mennään

ookoo nisa :D

Moi kaikki! Kirjottelempa taas ees jonkinmoista kuulumispostausta. Mulla on nyt kauhee stressi päällä, tällä kertaa rippimekosta.. Löysin jo yhen täydellisen, mutta tottakai koot oli loppu! Pitäs varmaan lihoa S-kokoon tai jotain, kun en millään meinaa löytää hyvää XS-kokoista...
   En oo ollu nyt viime päivinä kauheen motivoitunut ratsastamaan, kun ensinnäkin Nisa silakoi joka suuntaan ja taas koko tunti meni siihen kun koitin saada ponia edes kuuntelemaan eikä hetkuttamaan. Yritäppä siinä ratsastaa kun edessä on pelkkää tyhjää ? :D Kaipaisin jo koulutuntia, ja arvelin että pakkaan joku päivä ponin vaan koppiin ja sitten Joensuuhun valmennukseen.
   Alpille on nyt saapunut kolme uutta satulaa mitä sovittaa. Toivon todella, että nyt tärppäisi, sillä muuten saatan huutaa ääneen..... Alpin tallille on muuten nyt tulossa ihan oikeat estekalusteet, vihdoinkin! :) Vähän helpompi sitten treenata kilpailuihin. :D

Semmosta, ensi postaukseen! Sori vähän tylsä postaus (taas..) :D

Totaalinen läpimurto

Oon niin iloinen että pakko kirjoittaa tännekkin tästä, vaikkei edes kuvia ole! Laittelen jotain vanhoja :)

Ihan ekaks mun täytyy tunnustaa, että tänään ratsastaessani mä ihan oikeasti mietin, että mitäpä jos vaan luovuttaisin, veisin pollen tarhaan ja lähtisin kotiin. Olin siis päättäny mennä pitkästä aikaa koulua Alpilla, melkein kuukauden tauon jälkeen. Aluksi Alppi oli hyvillä mielin, mutta sitten alkoi taas kiukuttelu heti kun koitin ravityöskentelyä. Askel tikitti ja hevonen toljotti kokoajan oikealle niska mun sylissä. Ja heti jos sitä ratsasti pohkeella eteenpäin, askel vaan tiheni, eikä pidentynyt yhtään. Otin monta kertaa takaisin käyntiin ja turhautuneena koitin pyöritellä hevosta käynnissä ja sitten koitin aina taas ravia uudestaan. Sama kaava toistui ja melkein jo luovutin, kunnes jäin toden teolla miettimään. Kävin oman ratsastukseni läpi, ja sitten muistin, että Alpin vasemman takajalan todettiin olevan jumissa. Väistöissä tai avoissa Alppi ei tosiaan käyttänyt sitä jalkaa juuri ollenkaan, etuosa vaan karkas johtamaan reilusti ja pakka levisi joka kerta.

   Sitten kaverini tulikin seuraamaan kentälle meidän onnetonta räpellystä, ja sain ajatuksen. Käskin kaveriani pukkaamaan Alpin takaosaa ulospäin kun käsken. Sit me käveltiinkin ympyrää ja mä sain kaikin keinoin yrittää pitää Alpin etuosan oikealla linjalla, samalla kun kaveri auttoi takaosan käyttöön ottamisessa. Lopulta tamma ottikin askelia enemmän mahan alle, ja naps. Heppa melkein napsahti tosiaan pyöreeks ja hiljaseks. Ootin kokoajan että se nousis taas ja tunkis niskaa mun syliin, mutta siellä se pysyi! Kaikissa askellajeissa Alppi oli täysin hiljaa, pyöreenä, ja mä saatoin taas säädellä askellajeja ja jopa muotoakin korkeammaksi ja pidemmäksi. Tänään mentiin aika matalalla muodolla, koska olin niin tohkeissani siitä, että Alppi oli kerrankin viuhtomatta ja vastustelematta.

No, mitä tästä opimme? Kannattaisi ehkä useamminkin kuunnella hevosta...

Hyppykuvia keskiviikolta

Laittelen nyt vaan ilman kummempia selostuksia kuvia keskiviikolta, kun otin pari hyppyä kisoihin alle. :)

Ai Alppiko liioittelis? Ei ikinä.

Tamma oli vaan innoissaan kun pitkästä aikaa hypittiin..

Eli tällä treenillä me lähettiin kisoihin. Ihan hyvin se meni. :D

Onnistunut kisakauden avaus!

Aina tauoilla hengailtiin rennoissa fiiliksissä!

 Noni nyt on kisakausi avattu! Mikäli jollain ei ole sattunut silmään edellisissä postauksissa, niin menin siis luokat 50 cm ja 70 cm. Alppi on nyt virallisesti 70 cm tasoinen! :) (vaikka kotona ollaankin menty ysikymppiä) Tosiaan tänne lähdettiin huimalla kolmen esteen treenimäärällä. :D

50 cm verkassa Alppi oli aivan kauhea. Laiva joka kyllä käänty ihan ok, mutta aina kun suoristi esteelle niin heppa muuttui avuille kuuroksi ja sitä sit mentiin yli kovaa ja korkealta :D Ja ylimääräsiä laukkaympyröitä sain vedellä kun polle ei ihan oikeasti meinannut kääntyä. Totta puhuen pohdin verkassa että miksi ihmeessä lähdin kisoihin niin pienellä treenillä....
  Nooh koska olen tunnetusti itsepäistä tyyppiä, niin mikään keskeytys ei käynyt mielessäkään, vaan tappelin verkassa hevosen kanssa ja oikeastaan tein aika hyvin, nimittäin väistätin hevosta ja teetin hyppyjen välissä aina kaikkea jumppaa mitä vaan keksin. Olis varmaan pitäny tehä 70 verkassakin siten... Olin tosiaan verkkaryhmäni ensimmäinen lähtijä molemmissa luokissa, mikä oli periaatteessa hyvä ja periaatteessa huono. Jokatapauksessa, Alppi kevenikin edestä vähintään puolella hevosella jäätyään yksin! Minun ei tarvinnut tehdä läheskään yhtä paljoa töitä radalla kuin mitä sain verkassa taistella. Me saatiin sit puhdas rata, ja punavalkoinen ruusuke koska kaikki puhtaan radan tekijät saivat sellaisen 50 luokassa. Tosin puhtaan radan teki minun lisäkseni vain yksi ratsukko.

Kunniakierroksella!

Heppa otti lepiä heti kentän ulkopuolella.. :D

Sit lennettiinkin jo 70 senttisten yli!

70 cm luokan verkka ei ollut läheskään niin katastrofaalinen kuin mitä ensimmäisessä. Heppa kuunteli paremmin ja mielessäni käväisikin jo, että Alppi on väsynyt. Tässä kohdassa tein virheen; (tai näin veikkaan ainakin) en ottanut kuin vain kaksi hyppyä molempiin suuntiin ja loppuajan kävelin vain pitkin ohjin kentällä, eli toisin kuin viime verkassa, en työstänyt hevosta yhtään. Ehkäpä tein ratkaisevan virheen juuri siinä?
  Sitten radalle kun mentiin, niin alkoi sähellys. Vika on kyllä suurelta osin minussa, kun en pitkän hengailutauon jälkeen herätellyt hevosta tarpeeksi, enkä saanut nollattua aivojani yhtä hyvin kuin viime luokassa. Aika paljon kolahteli puomit, mutta alas otettiin sitten vain sarjan b-osa. Täytyy olla tyytyväinen, koska kieltoja ei tullut yhtään! Ja sarja oli 9m eli kaksi laukkaa, mutta mun olis pitäny joko tehä pidäte ennen sarjaa tai sitten antaa pohjetta. Mutta, koska en tehnyt niin Alppi levähti vähän ja mentiin yhellä laukalla ja siitä sit löysällä hypyllä tuli puomi. Mutta tästä eteenpäin jatketaan hyvillä mielin! Tamma teki osansa ja ratsastaja ainakin oli tekevinään, oon kyl hurjan ylpee Alpista! Ehkä me sittenkin päästään loppukesästä sinne 80 cm radoille.. :)

Kuten kuvista huomaa, oma istuntani on nyt kärsinyt hieman. Johtuiko sitten kilpailutilanteesta vai mistä lie, mutta rutiinia on saatava lisää hevoselle ja ratsastajalle. Nyt onneksi kelit alkaa sallimaan taas hyppäämisen, niin päästään pitkästä aikaa treenaamaan tosissaan. :) Harmittaa vähän kun talvi meni lähinnä humputteluksi kelien takia, mut ei voi mitään säälle!

  Kisat olivat kokonaisuudessaan onnistuneet ja oli hyvä tunnelma, aika paljon tuttuja tuli moikkailtua ja jonkin verran juteltua mitä siinä nyt ehti. Hyvä että menin juuri tuonne, koska paineita ei ollut liikaa ja sain hymyssä suin siirtyä tamman kanssa seuraavalle tasolle ja avata kilpailukauden. :)

Hyvillä mielin, ensi postaukseen!

Tet-viikkoa ja jotain sellaista (+ kisakausi avaukseen!)

Noniin, tet-viikkoa on mennyt kolme päivää! Ensiksi mainittakoon että olen nukkunut parin tunnin päikkärit joka päivä. Oikeastaan keskiviikko oli pahin, koska kroppa oli niin kipeä. Maanantaina reviteltiinkin maastossa ihan kunnolla ja tiistaina en kerinnyt kun vain juoksuttaa Alppia, kun tallia ollaan rempattu niin paljon. 

Alpin ekat kisat viime vuonna, kuolaintestailu jatkui kisoihinkin asti. Pelhamit osoittautuivat surkeaksi vaihtoehdoksi, heppa painui virkkuukoukkuun kaikissa kaarteissa ja mahdollisuudet kääntää oli nollassa. Puhdas rata me silti saatiin, ihme:D Itseasiassa vain yksi kaarre meinasi levähtää pahasti, muuten selvittiin aika hyvin.

Eli lauantaina onkin mulla ja Alpilla kauden ekat karkelot luvassa. Ilmoitin meidät 50cm ja 70cm luokkiin. Nyt onkin sitten Alpin eka 70 kisoissa! Ja neljäs kerta kisoissa. Olisin jo silloin syksyn kisoissa viimeksi mennyt 70, muttakun huonon kelin vuoksi pystyttiin pitämään vain yksi luokka.

  Tänään keskiviikkona hyppäsin Alpilla sen verran mitä kenttä antoi periksi. Porttipääty on hieman löllöä ja siellä on yksi isohko vesilätäkkö, joka kuitenkin pienenee kokoajan ja itseasiassa pollet tykkää aina välikäynneissä mennä siihen ja pärskytellä vettä etujalalla. Tai sitä harrastaa oikeastaan vain 4-vuotias ruuna ja Alppi. Siinä meidän kypsä 9-vuotias "aikuinen" :DDD Muutoin kenttä on siis erinomaisessa kunnossa, ja tänään olikin sitten hyvä syy laittaa kentälle vain pari estettä ja tehdä kääntämistehtäviä. Viime vuonna tultiin lopulta siihen tulokseen, että tamma kääntyy suoralla kumikuolaimella paremmin kuin mitä kovemmalla. Hassu juttu, ratsastan kuumalla vauhtihirmulla niinkin pehmeällä kuolaimella, mutta näin on että se yhäkin vaan kuuntelee sitä esteradalla. Hypyistä on kuvia, laitan ne sitten erillisessä postauksessa kunhan saan ne. :)

  Tänään oli sitten parin tunnin päästä hyppyjen jälkeen Alpilla ensimmäinen hierojakäynti ja nyt sovittiinkin että hän käsittelee hevosen kerran viikkoon niin pitkään kunnes kaikki on taas ok. Vasemmassa takajalassa pakarat on melko jumissa, oikealla puolella ei yhtä pahasti mutta pieni jumi sielläkin. Kaula on vasemmalta puolelta aika pahasti jumissa, ja sit oikeanpuoleinen etujalka on lavan alapuolelta hieman jumissa. Hieroja hieroi Alppia jonkin aikaa, tämä oli lähinnä "ongelmien kartoitus". Sit just ennen kun lähin kotiin, hieroin linimenttiä kipeisiin kohtiin samalla kun kylmäsin jalat. Samaan aikaan kaverini laittoi pintelit ja loimen ylle ja sit läks polle pihalle.

  

Huomenna meillä on luvassa erittäin pitkä maastolenkki kävellen. Pitää saada lihaksia venyteltyä ja ylämäkikävely tekeekin hyvää. Perjantaina sitten menen varmaan joko koulutreeniä pitkästä aikaa tai sitten käyn ravailemassa ja laukkailemassa ylämäkiä, ihan vain sitä varten ettei kisoissa ole lauantaina turhaa hötkyenergiaa.

Katotaan millon postaan seuraavaksi, sillä nytkin mua väsyttää ihan kauheasti :D viimeistään sitten viikonloppuna kisojen jälkeen! :)

Valtakunnassa taas kaikki hyvin

Ei, enemmän kuin hyvin.

Sanat ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta, kun näin tän pölkkypään pitkästä aikaa.

Eli tänään kävin kahden viikon jälkeen taas Alpilla. Kuulinkin, että Saksan matkani takia tamma oli joutunut seisomaan vähän pidemmän aikaa. Virtaa siis tulisi olemaan...

Olin jo innoissani pelkästään siitä, että näin taas Alpin. Puhumattakaan siitä, kun pääsin selkään. Tunsin olevani vasta silloin taas kotona, pitkän matkan jälkeen. Tiesin sen taas; tätä varten minä täällä olen.
  Kuten suunnitelmissani lukikin, menin maastossa. Kiersin vain lähimaastot muutamaan kertaan, mutkien kautta ja kävin kääntymässä eräällä rannallakin. Alppi katsoi jäätä aivan ihmeissään! Ja päätinkin vastoin tamman tottumuksia, että tänään ei viiletettäisi pää viidentenä jalkana ylämäkiä, vaan ravasimme ne tahdikkaasti tai laukkasimme hitaasti. Sitten pari kertaa annoin Alpin mennä ne sitä vauhtia mitä itse halusi.
   Voi sitä riemua mikä hevosestä lähtikään! Alpin laukka ei ole ikinä ollut tuollainen, noin pyörivä. Se ihan oikeasti laukkasi koko kroppansa läpi. Se oli selvästi onnellinen, sai tehdä sitä mitä eniten tässä hommassa rakasti. Saatoin vain mennä matalaksi hevosen kaulaa myöten ja katsoa tietä hevosen korvien välistä. Tai, en sitä kauheasti tehnyt koska Alpin hulmuharja piiskasi aika ilkeästi naamaan. :D Mutta tosiaan, oli ihanaa pitkästä aikaa tehdä sitä mistä molemmat varmasti piti.
   Sitten kun oltiin jo lähemmäs tunti viiletelty teitä, otin vielä pitkän ravi- ja käyntipätkän. Pistin muuten merkille, että kun otin laukan viimeisen kerran alas, Alppi otti viimeiset askeleet täydellisen koottuna. Siis ihan ilman mitään pyyntöä. Hahhah, pieni halusi miellyttää. :) Ja loppuravit olikin sitten letkeää, pitkässä matalassa muodossa menoa.

Eli mikäli joku ei jaksanut tuota romaania loppuun asti lukea, tässä tiivistelmä: Ratsu ja ratsastaja tykkäsi, ja fiilis onkin aivan mahtava näin jälkeenpäinkin. Edelliseen postaukseen muuten on nyt lisätty pari kuvaa keskitysleiristä, mikäli kiinnostaa!

Berlin, Berlin!

Kirjoittajan suuren väsymyksen laiskotuksen takia blogiarvostelut tulevat hieman myöhemmin

Jeps, nyt ollaan taas kotona! Tai oltu jo maanantaista asti. Reissu oli mahtava. Hengasin hyvässä seurassa, käytin kielitaitoani, tapasin ihania ihmisiä, ja näin vaikka mitä uutta. Laitan nyt kuvat ihan ensiksi tähän.

Starbucksin caramel kaakaota tuli juotua enemmän kuin laki salli..

Kävimme yhdessä bunkkereista, jotka oli rakennettu ydinpommin pelossa.

Kaverikuva The story of Berlinissä.

Poseerasin liikennevaloissa.. Tiesittekö, että länsi-Saksassa on tuollainen liikennevalo minkä ukolla on hattu, ja itäpuolella on erilainen?

Tuomiokirkko

Parlamenttitalon kupolin sisältä otettu skyline kuva tai jotain. :D Ja surkea laatu!

Vierailtiin myös Madame Tussaudsin vahakabinetissa.

Kävimme myös keskitysleirillä Sachsenhausenissa. Hyi olkoon :s

Kaasukammioiden jäännökset

Polttouunit. Tai se, mitä niistä oli jäljellä..

             

Sachsenhausenin keskitysleiri oli todella suurella alueella. Rakennuksista oli enää vain muutama jäljellä.

Ruumiskellari. Hyi sitä hajua, ei lähde mielestäni ikinä! Ja ei kauheasti houkutellut koskea siellä muuten yhtään mihinkään.

Berliinin muuri

Ja taaaas selfie..

Siinäpä oli aika paljon. Tosiaan en tiedä millon saan linkkaa blogisi -arvostelut valmiiksi. Tällä hetkellä koitan saada koulun alta pois ilman että saan samanlaisia paineita ja stressiä mitä minulla oli jokin aika sitten, joten en tee mitään mikä tuntuu vähänkin epämiellyttävältä. Valitettavasti sen postauksen kirjoitus kuuluu tällä hetkellä siihen.
  Kirjoitan kyllä normaalisti ratsastustreeneistä, varsinkin kun nyt tet-viikko on alkamassa treenaan Alppia päivittäin. Saatte nyt vain odotella sitä blogien arvostelupostausta. Tahdon nauttia tästä vapauden tunteesta, mikä minulla on vielä ainakin toistaiseksi. Arvostelen varmaan viim. kuukauden päästä blogit. :)