Aina ku sut nään meen wowwowwow

Tällä kertaa vähän erilaista postausta kuin yleensä! Nimittäin kuulumispostausta jossa on muutakin kuin heppajuttuja.

Kesä alkaa olla tässä. Tässä kohtaa aina miettii, että mitäs sitä tuli tehtyä ja mitä ei. Olen aina ollut sillä kannalla, että kesäloman pitäisi alkaa vasta heinäkuussa tai aikaisintaan kesäkuun puolvälissä, ja kestää elokuun loppuun, sillä kesäkuussa on yleensä suoraan sanottuna paska keli. Tässä vaiheessa kesää tulee se vaihe, kun haluaisi vaan lukittautua vessaan laittautua tuntitolkulla, ja sitten lähteä kavereiden kanssa joko ihmettelemään maailman menoa kaupunkiin tai chillaamaan rannalle, odottaa että aurinko laskee, odottaa että se nousee, ja tajuta ettei jaksaisi ajaa kotiin skootterilla ja jäädä mökille nukkumaan.

Taas yksi kesä muiden joukossa. En valita. Pian saa taas valittaa kun on kylmä ja pimeä syksy, kuumasta kesästä valitus alkaa käydä jo hermoille. Heh.

Sitten näiden kultakimpaleiden pariin! Kesä meni taas pikkukisaillessa, Alpin kanssa tarkoitus olisi päästä kuitenkin vielä tämän syksyn aikana hyppäämään ainakin kerran, pari 80cm rata kilpailuissa. Nisan kanssa ollaan vielä kisoissa mukana, mutta juuri tällä hetkellä on vaan kysymysmerkki mihin mennään. Aion kuitenkin rämpiä sen heAn läpi vielä tämän vuoden puolella!
   Nyt kun on ollut vähän aikaa kavereiden kanssa ilman hevosia, alkaa taas kaivata niiden luo. Sitä tajuaa, että raivostuttavasta ja aivottomasta Nisasta, ja kiukkuavasta Alpista on tullut rakkaita. Vaikka viimeinen vuosi starttaa ainakin Nisan kanssa, Alpista en ole vielä varma jatketaanko vielä yhteisiä vuosia, niin olo ei ole haikea. Nisa on antanut ja ottanut paljon, minäkin toivottavasti olen antanut ponille paljon. Kiusannut ainakin hehehee... Tämä kaikki on taatusti ollut sen kaiken vaivan arvoista, mitä nyt ollaan nähty. Ja vielä ei ole loppu lähelläkään, nauttikaamme siis nyt heppakavereistamme kun vielä voimme. :)