Alohan kouludebyytti

Torstaina 24.7. Aloha eli rakkaamme Alppi koki ensimmäiset koulukilpailunsa. En pyytänyt kuvaajia mukaan (lähinnä koska ei käynyt edes mielessä) ja lähdin tavallisissa ratsastusvaatteissa. Meillä oli sama huopa kuin maanantain treeneissä. Edessä oli ensimmäinen heC-rata Alpin kanssa - enkä ollut harjoitellut ohjelmaa missään vaiheessa. Maanantai-iltana vaan ilmoitin tamman omistajalle, että nyt lähdetään, jonkun on oltava se heikoin lenkki.
   Kuten arvata saattoi, lähdin vaan näyttämään Alpille kouluaidat ja lukemaan arvostelupaperista, mikä kohta on heikoin meidän työskentelyssä. Tavoite oli päästä ohjelman loppuun asti, ja olisi todella hienoa saada 50%.
   Tein verkassa tyhmästi, en varannut tarpeeksi aikaa joten ehdin vain lämmitellä hevosen kun minun pitikin jo mennä odottelemaan lähtövuoroani. En siis ehtinyt ratsastaa Alpilla ohjelmaa läpi kertaakaan. Jostain syystä en osannut panikoida siitäkään. Vaikken ollut harjoitellut miesmuistiin pysähdyksiä keskihalkaisijalla, askeleenpidennystä lävistäjällä tai lävistäjiä ylipäätään, olin jotenkin silti tyyni. Yllätyin hieman itsekin, kun en jo valmiiksi luonut kauhukuvia radastamme.
    Lähtövuoroa odotellessa otin vielä parit siirtymiset kouluaitojen ulkopuolella, ja sitten jo mentiinkin. Ennakoin, ja vein Alpin tuomarinpäätyyn. Kuten odotettu, Alppi hädin tuskin suostuu menemään sinne. On se radio, peili, ja muutama ihminen istumassa tuoleilla niiiiiiin vieras näky... Noh, sitten kun vähän aikaa saatiin siinä kylkimyyryllä mentyä päädyn ohi, saatiin lähtömerkki. Tein vielä yhden pohkeenväistön, joka tosin meni aika huonosti. Eikun vain aloitukseen! Alppi jännittyy keskihalkaisijalle menossa kuin viulunkieli. Saan kuitenkin melkein rauhallisen pysähdyksen, tosin sisukkaasta oikeasta pohkeestani huolimatta pysähdys tuli vinoon. Tervehdyksen jälkeen tamma kauhistuu, tuomarinpäätyä kohti ollaan menossa! Seuraavat kaksi lävistäjää viulunkielenä ja kiemurrellen. Tässä kohtaa minua naurattaa. Saan suurella tahdonvoimalla suoristettua ja valmisteltua ajoissa laukannoston oikealle. Laukannosto pykälälleen ja kaksi todella hyvää ja rauhallista laukkaympyrää. Täyskaarrokset naurattaa kuskia, ei oltu lähelläkään kirjainta. Vasemmalle laukka myös todella hyvä. Alppi huomaa kuopan aidan vieressä ja tekee äkkinäisen sivuliikkeen molemmilla kerroilla, kun  mennään siitä ohi. Sen kanssa oli elettävä ja käännettävä hieman aikaisemmin. Kun vihdoin päästään lopputervehdykseen, Alppi lähtee kaahottamaan ja saan pysäytettyä, tällä kertaa pahemmin vinoon kuin alkutervehdyksessä....
     Lopputervehdyksessähän minä jo nauroin. Alppi oli toisaalta innoissaan, mutta toisaalta myös hyvin jännittynyt ja peloissaan. Silti tamma ei runnonut kouluaitoja ja välillä oli hyviä pätkiä! Ainahan se uusi tilanne on pelottava eikä millään malttaisi keskittyä kuskiin. Pääsimme läpi prosentein 50% ja risat, eli hyvillä mielin kotiinkin. Arvostelu oli kannustava; vain täyskaarroista 4,5 ja keskikäynnistä, laukannostosta ja laukkaympyröistä kuutoset. Vielä erikseen sain tuomarilta kehuja että olen vienyt tammaa eteenpäin ja ajoittain oli todella tahdikas ja näyttävä hevonen, varsinkin laukka kuulemma hullun kiva. Lisäksi eräs toinen kilpailija kehui laukkaa ja sanoi, että näytti vaikealta hevoselta ratsastaa. Niinhän se vähän on ja tuskin tulee muuttumaan, mutta minä vastasin hymyssä suin: "Niin tää mun hassu tamma on vähän tämmöinen."