Siilinjärvi 13.7.

Aloha 60&70

American Night Light 70&80

Silloin klo 5 aamulla ajattelinkin, että miksen aloittanut vaikka postimerkkien keräilyä. Vähän väsytti 4puolen tunnin yöunilla lähteä kilpailuihin, jotka oli vieläpä tämän kauden kisoihin verrattuna todella suuret kilpailut, vaikka olivatkin vain seuraesteet.

   Ennätyksien ja ihmeiden teko alkoikin jo lauantaina, kun tajusin kilpailijatiedotteesta kilpailunumeron olevan tarpeellinen. Mullahan oli siis vaan yksi kilpailunumero, enkä tiennyt ketään joka olis lainannut. No, onneksi mulla on reissaavia tuttuja niin saatiin vielä Alpillekin numero! Olin kuuden maita tallilla, otin pollet sisään ja annoin aamuheinät samalla kun puuhailin tavaroiden kanssa. Alppi oli siis perjantaista sunnuntaihin samalla tallilla, kuin Nisa, helpotti muuten elämää todella paljon. Tosin hassua ajatella, että yhtäkkiä heppa olikin mun vastuulla. No, onneksi tallinpitäjä auttoi ja itsehän nuohosin tallilla illat :)

   Klo 7 saapui auto pihaan ja alettiin lastaamaan hevosia. Alppi, niinkuin aina ennenkin, käveli vain suoraan koppiin. Nisan kanssa oli taas jälleen (.....) pieni episodi siinä kun poni oli sitä mieltä ettei koppiin voi mennä. Yllättävän nopeasti me saatiin se sinne kuitenkin kun oli mun lisäksi kaksi aikuista, meni ehkä max. 10 minuuttia! Sitten vaan abc:n pihaan ottamaan kisahoitajat kyytiin ja nokka kohti Siilinjärveä. Meinasi tulla kiire, mutta oltiin kuin oltiinkin sitten vähän yli 9 paikalla. Siinä sitten harhailtiin kilpailualueella, oli muuten melkoisen suuri paikka! Alpin verkka jäi aika lyhyeksi, ja tultiin aika viime tingassa tekemään suoritus. Noh, oma mokani!

    60cm meni Alpin kanssa aika penkin alle, tamma vaan sähläsi koko radan ajan enkä saanut sitä minkäänlaiseen kontrolliin. Olihan se nyt ihan yliarvostettua luulla että kuskia kuunneltaisiin, kun on niin hurjan iso kenttä ja kaikki niin uutta ja jännää! Sain vain ja ainoastaan esteelle nro 4 kontrolloidun ja hyvän hypyn, muut meni vähän niin ja näin. Sitten viimeinenhän sieltä tulikin alas. No, eikun vaan Nisan selkään ja verkkaamaan!

Nisan kanssa vedettiin perushyvä, tasainen ja puhdas rata 70cm luokassa. ensimmäiselle esteelle poni tuli pohjaan, mut sitten mä muistin lisätä vähän poweria ja pitää kuitenkin ohjat kädessä. Oikeastaan ei sen suurempaa analysoitavaa, poni oli tosi kiva radalla! Arvostelun mukaisesti oltiin siis sijoilla, koska saatiin puhdas suoritus. Mun piti kuitenkin samantien hypätä Alpin selkään. Onneksi olin luokassa viimeinen lähtijä, niin kerkisin hypätä muutaman esteen verkkakentällä ennen omaan suoritukseen valmistautumista!

   Alppi joko tajusi esteiden olevan korkeampia, tai sitten se muuten vaan aatteli että no jaa, kaipa sitä voisi joskus kuunnella ratsastajaakin. Nimittäin pidätteet meni vihdoin läpi radalla, ja sain miltei joka esteelle hyvän paikan! Pari kertaa oli pakko ottaa hieman ronskimmin, varsinkin ennen yhden laukan sarjaa lyhensin Alpin miltei raviin. Se toimi, ei jäänyt väli ahtaaksi ja puhtaasti päästiin! Suoritukseni jälkeen jäinkin jo suoraan palkintojenjakoon Alpilla, tamma sai kunnian ottaa myös Nisan ruusukkeen.

Lähinnä isompi laukka-askel.. :D

True rallipullat :D:D

Sitten palkintojenjaon (ja Alpin pörhistelyn) jälkeen hyppäsinkin jo Nisan selkään. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten voikaan ihminen olla näin tyhmä, että kun esteet on 80cm ja aikaa enemmän kuin liikaa ennen omaa suoritusta, niin ei voi tehdä vähän työskentelyä verkkakentällä... Toisaalta verkkakenttä tuntui niin paljon pienemmältä ison kisakentän jälkeen, etten kehdannut mennä sinne muiden sekaan, oli jo varmaan viisi ratsukkoa verryttelemässä. No, eikun radalle vaan kunhan ensin odoteltiin!

   Rata alkoi melko lupaavasti, sain paikat osumaan täydellisesti ja poni oli sopivalla vaihteella. Ykkösen ja kakkosen yli päästiin täysin ilman ongelmia, mutta kolmannelle poni alkoi tuijottamaan jo viittä metriä ennen, meikäläisen reaktio hidas-> poni tasapainotteli että meneekö vai ei, ja lopulta päätti laittaa jarrun pohjaan. Viimeinen keinoni olikin hoputtaa äänellä, mutta ei vaan yli mennyt. No, uusi lähestyminen ja kannukset kylkiluiden väliin - olisi pitänyt tehdä se jo alusta saakka - ja yli mentiin. Kehujen saattelemana rata jatkui sujuvasti, kunnes linjalle tulin löysästi ja ratsastin lähinnä ohjalla, pohkeet unohtui taas jonnekkin... Esteelle 6 se sitten teki taas stopit. Hylkäyksestä huolimatta hyppäsin vielä kuutosen yli, ja ylihän se meni siitäkin. Olisi vaan pitänyt rohkaista kunnolla loppuun asti.

    Syyksi kieltoihin en oikeastaan nähnyt muuta kuin sen, että kun viimeinen este oli melko pelottava, yksi puomi jonka alla tilpehööriä, sille kielsi moni. No, tästä muka viisastuneena ajattelin viimeistä estettä kokoajan, enkä muistanut että olihan niissä muissakin esteissä tavaraa alla. En muutenkaan oikein kattonut rataantutustumisessa ns. vaaran paikkoja, muuta kuin viimeisen esteen. Kuten yllä jo sanoinkin, olisi vaan pitänyt laittaa ne kannukset sinne kylkiluiden väliin jo alussa...

:DDDDDDDD

Saakelin kumipalloponi.. Pitää laittaa kotona kaikki maailman härpäkkeet ja kaikki räikeän väriset tavarat esteiden alle! Nyt vaan koitetaan päästä pomppimaan se 80cm läpi, jotta voin hetken vetää syvään henkeä kilpailuista ja sitten jatkettaisiin aluekilpailuissa. Muuten poni tuntui ihan kivalle radalla, ajoittain oli hieman pohkeen takana, mutta tämä ei kyllä johtunut väsymyksestä, en vaan saanut tuntumaa kunnolliseksi. Itseppä en ratsastanut! Ensi kerralla sitten ehkä. :) Ja yllättävän hyvin meni, kun miettii että tähän asti ollaan vaan pikkukisailtu monta vuotta ja silti poni jaksoi tsempata tuollaisella jättikokoisella kentällä, eikä oikeastaan pelännyt mitään niin kuollakseen, että olisi ruvennut keulimaan, mikä on jo askel parempaan suuntaan.

   Alpin kanssa jatketaan treenejä. Se kyllä hyppää, mutta minun täytyisi saada parempi verkka alle, ja olla radalla vähän kärsivällisempi. Ekassa luokassa minua varmaan muutenkin vähän jännitti, nämä oli kuitenkin vasta toiset tällaiset suuret kilpailut. Niin, ja tässä sitä huomaa minkälainen sotanorsu se ihan oikeesti on... :D Ei se hyppyjä vielä tässä korkeudessa haittaa, mutta pitää puhua omistajan kanssa laihdutuskuurista... Se hyvä puoli Alpissa on, että se rakastaa hyppäämistä niin paljon, ettei pelkää yhtään mitään.