Hyppyjä vanhan tutun kanssa

Muistaako joku Sandran? Käsiä ylös!

Ymmärrän jos kukaan ei nostanut kättään, olenhan kirjoittanut Sandrasta viimeksi n. vuosi sitten. Jokatapauksessa, viime postauksessa jo vähän kertoilin lyhyesti ponista, eli sen suurempia esittelyjä siirrytään keskiviikon estevalmennukseen. Tavoitteenani oli siis vaan pitää hauskaa ja pysyä selässä, en lähtenyt hakemaan valmennuksesta mitään sen kummempaa.

   Sandra oli samanlainen kuin aina ennenkin, tasainen suorittaja mikäli ratojen välissä sen sai pidettyä pohkeen ja ohjan välissä. Suurin ongelma oli se, että Sandra oli aika raskas edestä ja hidas reagoimaan niin pohkeeseen kuin pidätteeseenkin, eli melkeimpä Nisan ja Alpin vastakohta. Aluksi Sandra otti esteiden yli vaan lähinnä isomman laukka-askeleen, mutta loppuajasta se rupesi jo hyppäämään. Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen, hyppäsimme korkeimmillaan vajaa 80cm rataa ja selvittiin niistä, vaikka hevosen (ja ratsastajan....) kunto on selkeästi huonompi viime vuosiin verrattuna ja yhteistyö selkeästi hieman hakusemmassa, kun siitä on niin kauan, kun olen viimeksi ponilla ratsastellut....

:D

Tosiaan joillekkin otoksille saa todellakin nauraa, joistain kuvista saattaa bongata mun ittenikin nauravan... Oli kyllä mukava hypätä pitkästä aikaa Sandralla! Vaikka joo, muutamaan kertaan tuli noita hyppyjä ihan pohjasta kun ratsastaja oli aivan varma että pohjaan on parempi ratsastaa, hevonen kyllä nousee sieltä ylös..

   Tähän väliin vielä pakko kertoa, että kouluvalmennus meni Alpin kanssa upeasti! Hevonen kulki ehkä paremmin kuin koskaan, ja sain paljon hyvää palautetta. Kyllä me vielä noustaan! Harmitti kauheasti kun ei ollut kuvaajaa koulutunnilla, se olisi nimittäin ollut kuvaamisen arvoinen!