Työvoitto kerrakseen

Huhhuh, kipeäkroppainen ratsastaja ilmottautuu! Kävin eilen ja tänään ratsastamassa Alpin, ja joo. Nyt kyllä nukun huomisen ja torstaina katson uudestaan menenkö Nisalle vai Alpille, jommallekummalle tai kummallekkin.
  Ratsastin molemmat päivät ilman satulaa, koska mun sieluun sattuu mennä epäsopivalla satulalla. Vaikkei se paljoa painakkaan Alppia, niin se pienikin ahtaus on epäreilua hevoselle. Kyllä se sopiva satula vielä ehkä löytyy.....

Nämä kaksi päivää ei kyllä tosiaankaan ole ollut meidän päiviämme. Alpilla on mennyt nyt muutama muu ratsastaja, eli se on päässyt helpommalla noin viikon ajan. Tosiaan, se ei ole saanut juuri laukata eikä sen ole tarvinnut juuri muuta tehdä kuin köpötellä. No, Alppihan olisi halunnut jatkaa tätä linjaa muutoin, paitsi että laukkaa olisi voinut olla kokoajan vain enemmän ja enemmän. Toisin sanoen tappelin melkein yli tunnin tänään pohkeenväistöjen kanssa. Vasen pohje ei meinannut mennä ollenkaan läpi, laukka ei pyörinyt oikein mihinkään suuntaan... Olo on todella turhautunut. Pari viikkoa sitten, kun se olikin ihana ratsastaa, ajattelin että millonkahan se takapakki tulee.. No, nyt se tuli. Toisaalta tekisi mieleni mennä huomennakin tekemään väistöjä, koska Alppi on ollut nyt muutenkin jäykkä ratsastaa, niin se tarvitsisi sitä. Parempi ehkä kuitenkin pitää yksi päivä taukoa, ja sitten torstaina pitää taas tällainen ratsastustunti missä mennään pelkkiä siirtymisiä ja väistöjä.

Laukan kanssa mulle iski niin pahasti epätoivo, että päädyin vaan laukkaamaan pitkää laukkaa ympäri kenttää ja sitten muutama hieman kootumpi laukka-askel. Se riitti tällä kertaa. Normaalisti Alpilla minun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua tiiviisti ja pitää pohkeet yllä, niin tuloksena on korkeaniskainen pyöreänä laukkaava hevonen, jonka laukka todellakin pyörii. Tänään taas sitten niin ei tapahtunut, ja täytyy myöntää että itse lamaannuin ehkä liikaa selässä kun Alppi ei enää tehnytkään niin kuin yleensä. Olisipa tämäkin ohimenevää...

Kuvaajan lähdettyä otin tosiaan varmaan miljoona raviväistöä ja avotaivutusta. Jopas oli sitten rento hevonen alla! Eli päivän piristys tuli siinä. Kyllä se tyttö parhaansa yrittää aina, kun huvittaa. Viime päivinä sitä ei vaan ole huvittanut. Ja olisin minäkin varmaan melko hämmentynyt, jos ensin saa mennä yli viikon ajan vaikka miten päin, ja sitten pitäisi taas mennä oikeinpäin. Lisäksi laukan laatuun on taatusti vaikuttanut se, että kenttä ei todellakaan ole esittänyt parhaita puoliaan ja meidän pitääkin mennä aika varovaisesti siinä.
  Näillä eväillä eteenpäin, tällästä tää on. Alppi on tamma, joten sen kanssa harvoin on kahta yhtä hyvää päivää. Ja lisäksi tänään meni paremmin kuin eilen, se on siis yksi askel parempaan. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä !