Yllättävä kaatuminen ja vaikka mitä muuta

 

Huh. Muistatteko kun siinä yhdessä postauksessa sanoin viikko sitten, että kipeäkroppainen ratsastaja imoittautuu? Se ei ollut mitään tähän verrattuna. Ei niin mitään. Eilenhän sain vahingossa kaviota polven alapuolelle Alpilta, kun olin hieman varomaton. Ja tänään sitten....

Eli päivähän alkoi ihan aluksi sillä, että jouduin ottamaan äkäistä ponia tarhassa kiinni. Kukapa nyt kaviosta haluaisi - joten minä lähdin kokeilemaan typeränä kaikenmaailman tekniikoita ottaa äkäpussi kiinni ilman monotusta. Pari kertaa jouduin tulilinjalle, mutta en kuitenkaan saanut tälliä kertaakaan. Kiinniotossa kesti varmaan kymmenen minuuttia, kun keksin paimentaa ponin tarhan toiseen osaan ja sulkea portin. Yksin jäädessään Liljalle olikin jo sitten ihan sama antautua kiinni.
  No, eihän siinä mitään! Lähdetään kentälle. Kentällä oli sellaista ns. karheaa jäätä, jossa siis pystyi kävelemään ja ravaamaan normaalisti. Ja sitten oli tuo pikkukenttä, jolla päätin mennä enimmäkseen koska se oli kuitenkin melkein kokonaan sula. Jospa se kesä tulee !

 

 

Kuvia ei ole kuin muutama, kun en älynnyt sitten pyytääkkään ottamaan meidän työskentelystä kuvia. Kuitenkin Nisa tuntui tosi kivalle, vaikkakin seikkaili vieläkin jossain pohkeen takana ja oli ajoittain ihan tyhjä edestä.

  Suurimman osan ajasta poni kuitenkin liikkui pyöreästi, ja laukka olikin jotain tosi huikeaa tänään! Siinä ponin eteenpäinpyrkimys oli kohdillaan, laukka pyöri, ja poni kantoi itsensä täysin. Mahtava fiilis. Vasempaan suuntaan jouduin tekemään hieman enemmän töitä, mutta pian se löytyi sieltäkin. Esteenkin innostuimme rakentamaan, kun pikkupuoli oli niin hyvä. Tosin hyppäsin sen vain pariin kertaan, koska se oli vain minieste ja meillä oli koulusatula. Mielenkiintoinen istunta siis.. :D

 

 

 

Siinä aikani fiilistelin laukkaa, kunnes - auts - palauduin maanpinnalle. Kirjaimellisesti. Alettiin molemmat jo olla vähän taivaissa, kun laukkaaminen on niin kivaa, ja sitten poni ei antanutkaan kurvissa laukkaa alas, ja töks.

  Myöhemmin katsoin, että siinä kohdassa oli aika jäisiä ruohotuppoja, Nisa ilmeisesti kompastui siihen -> sotkeutui jalkoihinsa -> tässä kohtaa minä olin jo ihan naamallani hevosen kaulalla ja koitin vain ottaa vastaan ponin niskasta, ja tömähdettiin sitten siihen kyljellemme. Mun oikeanpuoleinen jalka jäi Nisan alle ja se onkin nyt hieman kosketusherkkä ja aavistuksen sinipunainen. Tämän pahempaa ei siis käynyt onneksi, minua ei edes sattunut vaikka jalkani oli 500kg painon alla ja tömähdimme suoraan laukasta maahan. Ei siinä mitään, poni nousi vain ylös ja tuijotimme molemmat vain toisiamme kysymysmerkkeinä ja sitten rupesin kavereideni kanssa nauramaan.

  Nousin samantien satulaan, koska kipua ei tosiaankaan tuntunut missään, pystyin kävelemään ja kaikkea. Hassua mitä kaikkea tässä lajissa kestää :D Ravasin ja laukkasin parit kerrat ihan vain kokoajan tarkastellen, ontuiko poni. Ei ontunut, ja ratsastelin siinä vielä ihan hyvän aikaa. (Ja tämän jälkeen joko poni älysi antaa kurvissa raville tai minä älysin ratsastaa pidemmän kaarteen ja lyhentää laukkaa mutkassa..)

 

 

 

 

 

 

Sit tän jälkeen mentiinkiin läheiselle metsäpolulle vähän kuvailemaan poneja, ja tulikin pari kivaa kuvaa, harmi vaan ettei poseeraaminen kiinnostanut ponia juuri lainkaan :D Mutta ne muutamat hyvät kuvat riitti mainiosti!

  Harmittaa myös ettei kuvaaja ollut tarpeeksi skarppina, Nisa nimittäin keksi tempun! Se rupesi taas keulimaan, mutta tällä kertaa suoristi etujalkansa ilmassa oikein uljaasti. Olisi varmaan tullut ihan kivoja kuvia.. Kuvailujen jälkeen mentiin vielä pienelle maastolenkille, sielläkin poni keuli aika paljon..... Muahan lähinnä nauratti, koska ponin keula nousi sen verran hitaasti että kerkisin aina valmistautua. Tosin jos tämä jatkuu, on pidettävä kurinpalautus koska esim. kisapaikalla ei saa temppuilla.

 

 

Sitten Nisan jälkeen päätin ottaa Sessan käsittelyyn. Olin tyhmä ja menin ilman satulaa, koska Nisalla oli se satula selässä, joka sopi Sessalle. Nisa siis jäi vielä köpöttelemään kentälle, kun Liljalle tuli talutustuntilainen.

 

 

Omaan käteen Sessa tuntui aika hyvälle! Kyllähän se vähän vahva oli edestä ja pomppi laukassa vähän pukintapaista tai jotain, mutta ei ollenkaan paha. Toisen ratsastajan se kuitenkin tiputti alas, niin nousin vielä sen selkään ja laukkuutin sen hikeen asti. Sittenpä se kesyyntyikin, ja tein sillä vähän pohkeenväistöjä ja pysähtymisiä ja peruutuksia.

  Tämän tarkemmin en jaksa sepustella, huhhuh. Mun kroppa on ihan piipussa. Huomenna en mene ratsastamaan kenelläkään, mutta tiistaina näiltä näkymin menen taas Alpille. Koitan päästä käymään Nisallakin koulun jälkeen, mutta katsoo nyt onnistuuko se. Palataan!