Estetreeniä Nisan kanssa, ongelma ratsastajan korvien välissä

Eei Nisa näitä pieniä viiti hypätä tosissaan...

Tänään siis treenailtiin Nisan kanssa taas rataesteillä pitkästä aikaa. Poni oli alusta asti tosi hyvin avuilla ja sain vapautuneesti tehä vaan eri harjoituksia lämmittelyissä, eikä tarvinnut ratsastaa joka välissä ponia kuulolle, mikä on jo aika hyvin! Tultiin eka vaan ristikkoja molempiin suuntiin yksittäin ja sit mentiin jo rataa. Monesti tuli poni pohjaan, kun ratsastin ite vähä kauemmas mut poni päätti viime hetkellä ottaa sen töpöaskeleen ja hypätä vasta sitten. Sekin vika korjaantui kun otin aijemmin puolipidätteen ja sitten loppuun asti pohkeella, enkä säätänyt omissa järjestyksissäni. Sitten korotettiin esteet pikkupystyiksi.

  Tässäkään ei ollut ongelmia, Nisa alkoi oikeasti hypätä vasta tässä kohdassa. Tulin kerran sellaistakin rataa missä linjan ensimmäiseltä esteeltä jatkettiinkin kaarevasti laukanvaihtoestettä kohti. No problem! Sitten, pikatreenikaavaa noudattaen, käskin vielä nostaa esteitä kahdella reijällä ja tulin sillä korkeudella sitten yhden radan. Korkeus oli 70-80cm välillä, yksi este oli 80cm tai yli. Muut oli sitten vähän alempia.

   Korkeammalla radalla Nisa suorastaan lensi, eikä tainnut tulla kun vissiin yks este vähän liian pohjaan, huippu! Tästä hurmioituneena käskin korottaa yhtä pystyä vielä n. 90 senttiseksi että tullaan sitä vielä yksittäin. Aloitin oikeaan suuntaan. No problem, ylitettiin se tuosta vaan. Tuli ehkä puoli askelta liian pohjaan, kun tultiin vähän pitkänä lähestymiseen. Mutta puhtaasti ja epäröimättä, ja päätin tulla vielä vasempaan suuntaan. Tässä kohtaa tuli ongelma.

   Tulin koutsinkin kanssa jutusteltuani siihen tulokseen, että ongelma on mun korvien välissä, koska yksi laukanvaihtoeste aivan kauhealla U-käännöksellä meni melkein saman korkuisena ihan ilman ongelmia, ja tuo este oikeaan suuntaan ilman ongelmia. Mulla kai jäi vähän siitä viime hyppykerrastakin jotain takaraivoon, koska tuo samainen este, nyt vaan pystyesteenä, oli ongelma tasan samaan suuntaan. Vasemmalle hypättäessä se mennään portilta poispäin, ja kenttä menee ihan aavistuksen alaviistoon siihen suuntaan. Tässä siis jo hyvät lähtökohdat. Sen lisäksi edelleenkin se treenin puute monen kouluratsastuskuukauden jälkeen. Kaiken hyvän lisäksi este oli ulkonäöltään hankala: en ollut jaksanut raahata siihen toista puomia. Yksipuominen este siis, joka on jo valmiiksi meille hankala. Tyhmä Eeva... Noh, ekalla kerralla jätin itse taas ponin vähän kauemmas, muttei poni lähtenyt siitä vaan otti sen tutun töpöaskeleen. Tässä kohtaa se huomasi esteellä olevankin kokoa-> jarrut pohjaan. Lensin kaulalle mutten tippunut, mistä olen aika hämmästynyt. Aikamoinen seinäänpysähtyminen se kuitenkin oli, ja Nisan kaula ei ole hirveän pitkä eli hyvin olisin voinut lentää kuperkeikalla esteen sekaan. Noh, toiselle yritykselle. Taas kerran henkinen este kasvoi korvieni välissä, ja poniakin alkoi sitten pelottaa. Hyvä paikka, mutta jarrut pohjaan taas. Kolmannella kerralla itse suurella taisteluhengellä kannustin ponin siitä yli, ja deja vu - meikäläinen huonolla istunnalla, mutta poni melkein paikaltaan esteen yli.

   Tämän olympiavoiton jälkeen käskin laittaa esteen kahdella alas ja tultiin se vielä miniesteenä. Kuulemma tein oikean ratkaisun. 

Tää oli se meidän hurjan työn tuloksena tehty paikaltaanloikka. Kuten näette, kuskilla oli varsin hauskaa.. :D

Ja sit lopuks maahankaivettuna. Kuolin tuolle mun jalalle, mitä tapahtu?! :D

Tosiaan, ongelman todettiin löytyvän satulan päältä. Nyt tehtiin sellanen sotasuunnitelma, että jätetään rata hetkeksi sikseen. Sunnuntaina treenataan erästä kaarevaa tehtävää miniesteillä, siitä lisää sitten jos saan kuvaajaa. Sit ens viikolla ennen riparia pitäs ehtiä kouluilla ponin kanssa, ja kerran vielä hypätä jumppasarjaa, ja siinä sitten nostaa mikäli poni tuntuu hyvälle. Pidän teidät ajan tasalla, moikka!

Blogger aloittaa tämän taas; temppuilun. Kuvat hyppelehtii puolelta toiselle, mutten saanut niitä tasattua. Koittakaa kestää!