Lisää hienoa fiilistä!

Vuodesta 2010 olen ratsastanut tuota hevosta, ja vasta nyt alan löytää oikeat napit Alpista :D (Tosin vain puolitoista vuotta tavoitteellisesti työskennellen enkä vain maastossa)

Kesä ja kisat ei ole enää kaukana!

Elikkä tänään torstaina lähin tallille, kun ei ollut ihan niin kuuma mitä edellispäivinä. Kuitenkin päätin lähteä vain käymään parin kilometrin takana olevalla järvellä ilman satulaa. Alppia sai hieman suostutella veteen, mutta sitten kun sen sinne sai uskaltautumaan niin voi sitä riemun määrää! Tamma räiskytti etusellaan vettä munkin päälle, ravaili rantavedessä ja hyppi ja viskoi päätään ihan kun pikkuvarsa vaan. Olin rannassa ehkä 15min, kun päätin jo lähteä takaisin.
  Kotimatka oli aluksi ylämäkipainotteisempaa ja lopussa oli alamäkeä enemmän, joten alkumatka ravattiin ja laukkailtiin ylämäkeen rauhallisessa, tahdikkaassa temmossa. Tässä tulikin tammalle jo hiki, se oikeinpäin kulkeminen vieläpä ylämäkeen on yllättävän raskasta.. ;)
  Kun saavuin takaisin tallille, kaverini oli vielä Alpin Mellu-kaverin kanssa kentällä, joten päätin mennä vielä itsekin sinne. Aluksi päätin että nyt on aika ottaa se kuuluisa kunnon käyntitreeni, kun tamman ratsastettavuus on päässyt vähän rempalleen. Alppi yllättikin hyvällä tuulellaan niin, että meikäläinen vaan sai onnellisena tehdä eri harjotteita ilman että ratsu protestoi kokoajan vastaan.
  Käynnissä tein paljon pysähtymisiä, parit peruutukset, väistöt ja avot. Kun tammakin oli suht hyvällä tuulella, rupesin miettimään omaa ratsastustani. Tajusin aika pian, että pääpaino ratsastuksessani on taas lipsunut käteen. Rupesin pyörimään seuraavanlaista tehtävää: pitkällä sivulla väistö, päädyssä voltti, toisella pitkällä sivulla ravia eteen ja toisessa päädyssä pysähdyksen saattelemana taas voltille. Nämä kaikki ensin käynnissä ja sitten ravissa, tarkoituksena oli ainakin yrittää herätellä sitä takaosaa. Hiljalleen uskalsin ratsastaa enemmän ja enemmän pohkeella, kunnes kaikki loksahti taas paikalleen ja ravissakin siellä ohjan toisessa päässä oli hevonen. Takaosassakin tuntui vähän enemmän eloa.. ;)
  Tässä sen taas tajuaa. kun ratsastaja älyää kiinnittää omaan ratsastukseenkin huomiota, niin ei se hevonen sittenkään ole niin yhteistyöhaluton mitä sitä välillä luulisi.. Alppi tosiaan kulki ihan itse taipuvalla kaulalla pyöreänä, ravia sai säädeltyä todella hyvin. Laukkaa en sitten viittinyt enää ottaa, kun oltiin jo menty se maastolenkkikin. Hyvillä mielin siis loppuverkkaan!
  Ja tässäkin kohtaa kiinnitin huomion siihen, että tilan lisääntyessä Alppi todellakin seurasi kuolainta, ei jäänyt tyhjäksi eteen eikä nykäissyt päätä kertaheitolla alas. Jospa se kerrankin sit liikku oikein! :)