Hieman pohdintoja tulevasta

Varoitus sekavasta tekstistä. Teitä on nyt varoitettu.

Elikkä siis. Tässä olen vähän aikaa miettinyt asioita ja nyt alan saamaan niihin edes jonkin verran selvyyttä. Olen suunnitellut toisaalta asioita aika pitkälle joten toivon sydämestäni ettei rakkaus hevosiin ja tähän lajiin sammu/en loukkaannu pahasti loppuiäkseni. Vakavia vammoja en ole tähän asti saanut ainuttakaan lukuisista vaaratilanteista huolimatta, koputan nyt puuta. 

Kuva: Marshall Niles photography 2013

Kuten varmaankin jo melkein kaikki täällä blogissani tietävät(viimeistään blogin nimestä), olen suurella tavalla kiinnostunut hevosurheilusta, erityisesti esteratsastuspuolesta. Heppailu on lähellä sydäntäni - mutta olen myös todella kilpailunhaluinen ja tahdon nähdä tuloksia. Kaikki varmaan tietävät myös ainakin suurinpiirtein tarinani.

  Kiteytettynä vielä(tai ainakin yritetty lyhentää): Asun peräkylällä Itä-Suomessa eli parhaassa mahdollisessa (huomatkaa sarkasmi) paikassa mikäli tahtoo menestyä tässä lajissa. Aloitin kilpailemisen vuonna 2009 eli 10-vuotiaana, silloinkin vaan lähinnä ylijäämäratsuilla ristikkoluokkia ja raviohjelmaa. Junnasin myös vuoden 2010 raviohjelmassa, esteissä sentään uskalsin jopa siirtyä 50-60cm luokkiin, tosin ne meni päin honkia kun minä kokematon pikkulikka projektihevosen selässä. 2011 sain kilpailla vähän hienommalla kaverilla, Königs Carlosilla. Jokatapauksessa hontelon rakenteeni vuoksi en saanut hevoseen paljoa liikettä (mitäpä sellainen 12v edes pystyisi tekemään heA tasoisen laivan selässä joka ei muuten antanut askeltakaan ilmaiseksi) ja jäimme sille heC-B/50-80cm tasolle. Taidettiin siis rämpiä yksi 70-80cm rata läpi, jos muistan oikein. Kotona hypättiin kuitenkin metriä mutta kisoihin en jostain syystä uskaltanut ottaa suurempia luokkia. Sitten 2012 ja 2013 meni lähinnä taas projektihevosilla, varsinkin 2013 kun kävin totuttamassa Alpin kisaratoihin. Alpista saatte lisätiedot Aloha-osiosta, kyseessä siis se suomenhevonen jonka voin ylpeänä tai vähemmän ylpeänä sanoa kouluttaneeni itse ravihevosesta ratsuksi. Tänä vuonna olisikin sitten tarkoitus käydä hieman alueluokkia, muuten lähinnä vallata seuraesteet.

Sitten päästään vihdoinkin siihen tulevaan. Alpissa on selkeästi potentiaalia, mikäli vaan pystyisin antamaan sille sen säännöllisen treenin, jonka se tarvitsee. Tämä ei juuri nyt ole kuitenkaan mahdollista koska kyydit on niin hankala järjestää ja Alpilla köröttelee pari muutakin, ja tammahan  ottaa helposti sen näkökannan että ei mun viimeksikään tarvinnut töitä tehdä, joten miksi nytkään. Toisin sanoen sen 1-3krt per viikko minkä käyn, joudun joka kerta ratsastamaan hevosen ensin aina alusta, kunnes ehkä puolen tunnin tai jopa tunnin päästä hevonen on avuilla.

  Tähän asiaan on kuitenkin tulossa muutos, nimittäin peruskoulua on jäljellä enää kesään 2015, ja sen jälkeen haluaisin hevosalalle opiskelemaan. Tällä hetkellä suunnitelmana olisi että Kiuruvedelle Alpin kanssa, sitten ylläpitosopimuksen päätyttyä ja toivonmukaan minun valmistuttua joksikin, mieluiten ratsastuksenohjaajaksi, suuntaisin yksin tai ehkä jonkin muun, tai kuka tietää ehkä Alpin kanssa Ypäjälle niin moneksi vuodeksi kuin mahdollista, ja sieltä haaveeni olisi päästä ulkomaille. Eli toisinsanoen tahtoisin suuntautua Ypäjällä nuorten hevosten koulutukseen, valmentajaksi, ratsastuksenopettajaksi tai vaikka kaikkiin noista.

   Eli toisinsanoen vääränlainen ihminen asuu väärässä paikassa, tahdon päästä eteenpäin lajissani ja olen valmis omistamaan sille koko elämäni. Saa nähdä mitä tapahtuu, mikä onnistuu ja mikä ei. Yritän pyrkiä siihen, että pitäisin tätä blogia vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta edelleenkin: täytyy seurailla tilannetta.   Arvatkaa vaan harmittaako kun paikkakunnallani ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia kun muualla, mutta tässäpä sitä oppii ettei mikään tule valmiina ja ratsastuskokemus karttuu, empähän totu ns. valmiisiin hevosiin, kun melkein kaikki on joutunut jollain lailla treenaamaan siihen kuntoon mitä ne ovat nyt/olivat parhaimmillaan. Vaikka näihin suuriin suunnitelmiini tulisikin joku este, niin aion pitää hevoset elämässäni jollain lailla loppuun asti, sen voin luvata. :)

Noniin. Nyt se on tapahtunut: tästä blogista todellakin tuli se ajatusten varasto... :D