Hyppelyä lylleröponin kanssa taas

Tänään lumituiskussa päätin lähteä hypyyttämään Sessaa, kun edellisestä liikutuskerrasta vierähti taas melkein viikko. (kiitos koulun..) En nyt tosiaan pääsekkään kun vaan kerran viikkoon Sessaa liikuttaa, mutta päiväthän valostuu kokoajan niin ehkä parin kk päästä pääsisi taas arkenakin ratsastamaan eikä tarvitse aina odottaa viikonloppua. Kaikki Sessan tuntevat tietääkin varmaan, että tamma kerää suunnattomasti pöllöenergiaa. Kävin vähän vajaa viikko sitten tosiaan liikuttamassa Sessan, tosin todella kevyesti, niin se hölmöili kuitenkin tänään. Jo kentälle tultaessa se katsoi sillä lailla minkä olen oppinut tarkoittavan "hei, haluaisin vain juosta" ja viskoi päätään. Olin ehkä vähän tyhmä kun en juoksuttanut Sessaa aluksi, sillä se oli aika huolimaton eikä oikein keskittynyt treenaamiseen. Päästin sen kuitenkin (taas) sen puolesta aika helpolla, että kentällä oli niin paljon lunta että hiki virtasi jo tavallisessa liikkeessä. Ajoittain Sessa oli kivan tuntuinen ja kulki ihan kivasti. Sitten aloitettiin hyppääminen.

   Meillä oli taas, niitä rakastettuja pitkän suoran lähestymisiä. Kentällä oli vain kolme estettä ja suunnitelmana oli taas hypätä miniesteitä ja panostaa enemmän lähestymisiin, muttei todellakaan mitään rankkaa pilkunviilausta, sillä kentänkin puolesta oli ihan tarpeeksi rasitusta jo niissä parissa esteissä. Ihme ja kumma, Sessalla oli virtaa ja voimaa kuin pienessä kylässä, ja muutaman kerran jouduin tekemään ylimääräisen ympyrän tai jopa pysäyttämään ja peruuttamaan. Itselläni on ollut tosiaan melkoisen huono tapa Alpillakin, että kun alla on höyryjuna niin tykkään keräillä ohjat ja ratsastaa suunnilleen kädet suorassa. Sessa sitten esteiden välillä rupesi vetämään päätään alas protestiksi. Loppujen lopuksi kuitenkin pakotin itseni päästämään Sessan pidemmälle ohjalle, ja sitten rata meni ihan ok, paljon paremmin kuin pahimpina kertoina. Mitenkään hirveän huonosti ei siis mennyt, ja olen iloinen että tiedostin tuon vanhan virheen (josta valmentajakaan ei toki ole sanonut kun ehkä sata kertaa.. :D) ja pyrin korjaamaan sen. Kuten siskolle sanoinkin, se vaan on hirveän hankalaa antaa pidempää ohjaa kun aivot huutaa että "hevoses lähtee kohta käsistä, kerää ne ohjat sinne kuolainrenkaaseen asti!!" Mutta näillä mennään! :)

Huomaa muuten pääni asento, niskan tuijotus level infinity? Ei sentään, väistin vaan oksia... :D

Sessa kaatuuuu

Tää oli yks niistä hypyistä joka oli seurauksena surkeasta lähestymisestä :D

"rauhotuppas nyt.." Tässä tosiaan aika lyhyt ohja

Tosiaan ensi viikolla sitten tilanteen mukaan joko käyn maastossa tai menen kentälle tuuppailemaan koulua. Viime kerran ratsastuskerrat onkin tosiaan ollut vähän sinnepäin, joten Sessa tarvitsee lähikertoina kunnon koulutreenin.